maanantai 29. syyskuuta 2014

Keittiömme musta-valko-harmaa ilme




Moro,

Kurkataanpa meidän keittiöön. Meillä on alakerrassa olohuoneen lisäksi keittiö, josta näkee hyvin olkkariin. Se onkin ihana ratkaisu, koska tykkään avoimesta tilasta.

Keittiö on aika kompakti, ei sinne mahdu mitään 8-hengen pöytäryhmää, mutta ei me sellaista tarvita. Meitä on kolme ihmistä ja jos vieraita tulee, niin sitten sovelletaan. :)





Keittiön tasot ovat harmaat, samoin välitilan laatat. Se passaa mulle hyvin, koska saan omat mustavalkoiset tavarani hyvin esille...

Mixu tykkää pitää tasot tyhjinä, mutta mä olen muutamat käyttötavarat jättänyt esille. Maustemyllyt, leikkuulaudat ja mortteli ovat käytössä usein, joten ne saivat paikkansa tasolta.

Myös tiskinurkkauksen kamat ovat esillä, kattiloita tulee välillä nimittäin tiskailtua käsipelillä.




Tiskikoneen päällä oleva taso on meidän kämpän heikoin lenkki! Siihen kertyy ihan uskomattomia määriä kaikkea kamaa. Milloin siinä on pinnejä, kolikoita, latureita, laskut/yms. ja milloin mitäkin. Olenkin siihen ostanut tuollaisen laatikon Ikeasta, jotta ilme pysyisi edes joskus siistinä...

Etsimme keittiöön pitkään sopivaa valaisinta ja löysimme mieluisan Artekilta. Golden Bell A330S on täydellinen valinta meidän uniikin ruokäpöytämme päälle.




Meidän keittiössä on yksi ns. ehjä seinä ja sen maalasimme liitutaulumaalilla. Siihen kirjoittelemme toisillemme tiedotuksia ja menot, koska välillä on hankala muistaa kaikkien harrastukset, työvuorot ja muut jutut. On toiminut meidän perheessä hyvin. :)

Keittiönpöytä on tosiaan uniikki. Se on minun lapsuuden kodistani (äitini ystävä teki sen) ja sen äärellä olen monet ateriat lapsena syönyt. Myös aika monet läksyt tehnyt.
Nappasimme pöydän meille mutsiltani, kun teimme tuolilöydön Kierrätyskeskuksesta. Löysimme tosiaan kuvassa olevat tuolit erittäin edullisesti Kierrätyskeskuksesta ja vanhan pöytämme kanssa ne eivät olisi sopineet.
Vaihdoimme sitten äitini kanssa pöytiä, hän sai meidän vanhan keittiönpöytäryhmän ja me saimme tuon ihanan pyöreän pöydän...
Nyt uniikin pöydän elämä jatkuu, kun meidän teinimme syö siinä ja tekee läksyjään.




Viikonloppuisin me syömme usein pataruokia, koska ne ovat niin helppoja. Viime viikonloppuna meillä oli padassa karjalanpaistia. Se onkin rakkaan aviomieheni bravuuri... :)

Sellainen meidän keittiö on. Kotoisa (okei, pari rehua voisi olla paikallaan) ja meidän näköinen. Toiminnallinen ja kompakti. Mä tykkään siitä, vaikka siellä ei olekkaan viimeisen päälle kaikkia hienouksia.


Mitäs te tykkäätte meidän tavallisesta kyökistä?



Mukavaa päivää,


Jonna





(Postaus sisältää mainoslinkin.)

lauantai 27. syyskuuta 2014

Theresen upeat uutuudet




Hyvää huomenta,

Lauantait on kyllä maailman ihanimpia päiviä. Kun ei ole kiire minnekkään ja saa kölliä sängyssä pitkään. Siinä mä olen kyllä taitava, köllöttelemisessä nimittäin. Eilen vaihdoin viikonloppua varten puhtaat lakanat päivällä ja menin ihan vain vähän tuoksuttelemaan niitä sänkyyn, kunnes heräsin 3 tunnin kuluttua. Olin sitten nukahtanut. No, lomapäivänä se ei ole paha... ;)

Mutta mennäänpä asiaan!
Mä olen vuosia jo diggaillut Therese Sennerholtin printeistä. Ne puhuttelevat meikäläistä kovasti. Ja sopivat meidän sisustukseen aika kivasti värien puolesta.
Syksyn tullen häneltä on taas tullut ihania uutuuksia, tällä kertaa hieman erilaisia. Jopa värillisiä, mutta niitä ei täällä nähdä. Kannattaa kuitenkin kurkata hänen nettisivuiltaan nekin, uskon monen teistä tykkäävän niistä.




Uutuuksista ihastuin kovasti postauksen kuvina oleviin teoksiin. Yksinkertaisia, mutta kauniita. Ja mustavalkoisia...

Ylimmän kuvan Bold and Straight on yksinkertaisuudessaan ihan mielettömän hauska. Voisin helposti nähdä sen meidän seinällä. Eikä nämä muutkaan uutuudet yhtään huonompia vaihtoehtoja ole.







Tykkäättekö te Theresen taiteesta? Onko printit teistä jo out vai vieläkö niiden nousukausi jatkuu?

Täällä nautiskellaan tästä rauhallisesta meiningistä ja kohta lähdemme viettämään "perhe-lauantaita" anoppilaan. Pääsen siis rapsuttelemaan mun karvaista ystävääni, eli anopin iloista Leo koirulia. Hän luulee edelleen olevansa pieni sylikoira, vaikka kultainennoutaja onkin...
Ihanaa. :)


Mukavaa ja rentoa löördaaggia murut,

Jonna



(Kuvat lainattu: Therese Sennerholt)

perjantai 26. syyskuuta 2014

Vapaapäivä ja lottovoitto




Moikka,

Täällä fiilistellään vapaapäivää ja pienoista "lottovoittoa". Lottovoitto ei ole kirjaimellisesti se löördaag loton voitto vaan jotain ihan muuta.
Vielä en asiasta voi enempää paljastaa, mutta sanotaanko näin, että mä olen erittäin happy lady tällä hetkellä. ;)



Vapaapäivä on alkanut hyvin nukutun yön jälkeen blogikierroksella ja hömppälehtien lueskelulla tuolla soffan nurkassa, viltin alla. Villasukat on jalassa, sumppi vieressä, musa raikaa ja pesukone pyörii yläkerrassa. Aika täydellistä.
Tosin ei mun koko päivä mene tuolla sohvalla. Täytyy käydä testaamassa uudet treenipöksyt. ;)
Mietin vielä, että lähtisikö lenkille vai salille. Ehkä yhdistän kummatkin.

Eilen näin töiden jälkeen rakasta ystävääni ja suunniteltiin meidän tulevaa minireissuamme. Mixu oli omissa menoissaan ja meidän mini-mimmi lähti länsinaapuriin, eli ruotsiin ystävänsä perheen kanssa. Täällä siis vietetään vähän arjesta poikkeavaa viikkoa...





"Lottovoitostani" lupaan kertoa hetimmiten, kun asiat ovat täysin selvät. Sen kumminkin kerron, että mun kasvoilla on ollut totaalisen idioottimainen hymy muutaman päivän...

Nyt on muuten taas se aika vuodesta, että voitte äänestää vuoden inspiroivimpia blogeja. Indiedays Blog Awards-ehdokkaiden haku on nimittäin käynnistynyt. Ja aikaa on enää kaksi päivää!



Äänestä omaa suosikkiasi kuudesta kategoriasta täällä ja samalla osallistut lippupaketin arvontaan.
Äänenne olisi kiva, jos tämä lady on saanut teitä inspiroitua jotenkin.

Nähdäänkö ID-bileissä? Mä ajattelin sinne mennä tällä kertaa, kun kevään kemut jäi välistä.




Nyt ripustamaan pyykkejä, ah arki...


Jonna




tiistai 23. syyskuuta 2014

Villahuivi ja villaviitta, mistä löytyy kivoja?









Heissan,

Kylmä ilma on tehnyt tehtävänsä ja mä olen alkanut kaipaamaan villaa lämmittämään kehoani. Vielä en tahdo toppatakkia, enkä villakangastakkiakaan päälleni, mutta yhden villaisen vaatteen tahdon!
Villaisen viitan nimittäin. Mikä olisikaan ihanampaa, kun kääriytyä lämpöisen villakaavun sisälle?

Olen käynyt läpi erilaisia vaihtoehtoja ja ajattelin jakaa teille omat löytöni, jos jollain muulla on saman vaatteen etsintä edessä.

Ylhäällä olevassa kuvassa vasemmalla on tuollainen mielettömän ihana hupullinen viitta, sen löysin Etsystä. Huppu olisi täällä suomen tuulisilla ilmoilla suuri bonus, mutta ei välttämätön kuitenkaan. Kivoja pipoja on nimittäin olemassa...
Myös Marja Kurjen nettisivuilla on klassikkoviittoja myynnissä, jonka kuva on ylhäällä oikealla.




Villaviitta on monikäyttöinen. Se sopii asuun, kun asuun ja on vielä kotonakin kätevä. Siihen voi kääriytyä nimittäin sohvalla. ;)

Yllä olevassa kuvassa on yksi edullisimmista villaviitoista mihin törmäsin, nimittäin Stockmannilla myynnissä olevat 100% villaa olevat Globalin viitat. Näyttävät todella lämpöisiltä ja tyylikkäiltä.

Stockalla on myös myynnissä oma haaveviittani, eli Marja Kurjen upeat merinovillaviitat...



Mulla on myös tälläinen pieni huivin etsimisprokkis menossa, tahdon syksyksi ja talveksi kaulaani lämmittämään ihanan pehmoisen huivin. Mieluiten cashmir/villa saisi olla materiaalilappusen sisältö.
Onhan mulla noita huiveja ollut ja mennyt, mutta ei sellaista maailman pehmoisinta lämmittäjää. :)

Omat suosikkini löytyvät kollaasista, ylhäällä (vasen) on suuren suosion saanut By Malene Birgerin Ominda-huivi (nähty myös monen bloggaajan, mm. Charin, Marjan ja Jennin kaulassa) ja  hauskalla leokuosilla piristetty By Malene Birger Leollisho-huivi.





Kauppojen tarjonta on kyllä kasvanut positiivisesti kunnon materiaaleja sisältävissä huiveissa. Enää ei tarvitse kietoa akryylihuiveja kaulaan.

Cashmir-huivin saa ostettua nykyään myös ihan edullisestikkin, mm. H&M ja Ellos myyvät niitä.
Kuvassa vasemmalla oleva harmaa Cashmir-huivi on Ellokselta, ja värejä siellä oli muitakin.
Stockmannilta saa ostettua mun lempparivaihtoehdon, eli Balmuirin upeita huiveja. Ylemmän pikkukuvan huivi on hauska kaksivärinen Balmuir Oslo-cashmirhuivi ja alemman pikkukuvan yksivärinen on Balmuirin Helsinki-cashmirhuivi.
Viimeisen kuvan ihanuus on pyörinyt mielessäni jo kauan. Huivin kuvio on hauska ja värit tietysti ihan täydelliset tälle ladylle. By Malene Birger Nissanio-huivi on aivan ihana. Se sopisi kyllä lähes jokaiseen asuuni...

Hirveän ihania vaihtoehtoja kyllä olisi. Nyt täytyykin miettiä, että mikä noista kaikista jutuista ja lämmikkeistä olisi paras vaihtoehto.

Löysitkö sä oman suosikkisi mun vaihtoehdoista vai onko sulla lisää vinkkejä mistä voisin etsiä villaviittaa ja/tai -huivia? :)


Villan lämpöön kaipaava,

Jonna






(Kuvat lainattu: Nelly, Stockmann, Ellos, Marja Kurki, Etsy. Postaus sisältää mainoslinkkejä.)

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Pukeutumishuoneeni




Hellurei,

Mä eilen päätin maalailla mun vaatehuoneessa oleilleen kultakehyksisen peilin hopeaksi. Instassa näette sen alkuperäisen jos kiinnostaapi. Itse olen "kultaisen"sisustuskauteni elänyt jo vuosia sitten edellisessä asunnossa, joten meillä ei kuumista hottia sisutuksessa nyt olevaa kultaa/kuparia nähdä.

Pukeutumishuoneeseen kuitenkin kaipasin isompaa peiliä tuohon kampauspöydän päälle, koska jouduin siirtämään toisen peilin pukeutumishuoneen vastapäiselle seinälle, kun kokovartalopeili (jota lainailin joskus meidän teinin huoneesta tuonne raitaseinälle) on vielä etsinnässä...




Pukeutumishuoneeni on pienen makkarin kokoinen ja siinä on erillinen vaatehuone, jota en nyt kuvannut ollenkaan (lue: siellä on kaaos, kun kirppiskamat odottavat paikkaansa).
Yllä oleva kuva on otettu huoneen ovelta huoneeseen päin. Huoneeseen astuessa oikealla on kampauspöytä ja upea rokokoo-tuoli. Tuoli on aviomieheni edesmenneen mummon perintöä ja tuo tarvittavaa vastakohtaa muuten moderneille kalusteille.

Keskellä huonetta, ikkunan alla on meidän alakerran sohvan rahi jota emme alhaalla tarvitse. Tuolla pukeutumishuoneessa se on lähinnä pakon sanelemana, kun ei se muualle mahdu. Siihen kerääntyykin kivasti aina kaikkea tärkeää kamaa, kuten Mirkun nuotit sun muut roippeet... ;)






Yllä olevassa kuvassa näkyykin miten pieni huone oikeasti on, koska rahin kulma on tuossa oikealla. Kampauspöytää vastapäätä on siis valkoinen taso ja sen päällä peili. Tasolla säilytän korujani kauniissa korurasiassa, jonka bongasin kirppikseltä viime keväänä.
Tason alaosa on otettu hyötykäyttöön, sisustus- ja muotilehtien suurkuluttajana tarvitsin nimittäin paikan missä lehtiäni säilön. Valkoisten Ikea laatikoiden alla on itse tekemäni pyörälliset puualustat, jotta laatikoiden siirtely imurin tieltä olisi helpompaa.




Tasolla on myös valaisin ja muuta pientä tilpehööriä. Ja kuten myös huomaatte yllä olevasta kuvasta, niin kosmeettisia kauneusvirheitä löytyy seinistämme, nimittäin tuossa seinustalla oli aiemmin seinähylly, en ole vieläkään irrottanut noita tulppia, kitannut enkä hionut niitä... Äh, olkoot! Tiedä vaikka laittaisin hyllyn joskus takaisin. ;)




Mirkkuliini soittaa viulua joten hänen treenit ovat luontevasti tuossa tilassa. Viulu on usein koteloineen huoneen lattialla, sen siirsin nyt visuaalisista syistä jemmaan. Nuottiteline on kuitenkin tuolla nurkassa.



Tässä vielä muutama kuva tuosta peilistä minkä maalasin eilen. Siitä tuli just hyvä. Mietin ensin, että olisinko maalannut sen mustaksi, mutta koska aikeissa olisi ostaa se iso kokovartalopeili hopeakehyksillä, niin lennossa sitten vaihdoin tuon väriä hopean harmaaseen.



Koruja mulla on myös kampauspöydälle kertynyt. Minkäs sille voi, kun kaikesta kauniista tykkää... :)

Semmoinen huone on meidän kolmas "makkari". Huone on aiemmin ollut myös työhuoneena, mutta jäi siinä käytössä niin vähäiselle, että päätimme ottaa huoneen parempaan käyttöön.
Ja pakko kyllä sanoa, että olen ihan super onnellinen tuosta omasta prinsessatilastani. Siellä me voidaan Mirkun kanssa lakkailla kynsiä ja sovitella vaatteita, leikkiä meikkileikkejä ja käherrellä hiuksiamme...

Flunssa on tainnut helpottaa vähän, koska nenässä ei tarvitse enää pitää tuppoja. Ajattelin uskaltautua tänään rauhalliselle kävelylle, aivot kaipaavat niin kovasti happea ja keho pientä liikettä.
Ja samalla tulee testattua, että onko huomista varten työkuntoinen. :)



Ihanaa sunnuntaita,

Jonna




lauantai 20. syyskuuta 2014

Hiuspidennysten poistosta asiaa



Tsau,

Eilen kävin rakkaalla ystävälläni hoidattamassa pääni taas kuntoon, eli kampaajalla. Mullahan laitettiin kesällä sinettipidennykset (4 punttia) ja hyvin ne kestivät. Tosin viimeiset viikot alkoivat olemaan jo aikamoista hiustaiteilua, nimittäin jatkojen tyvet olivat päässeet hieman rastoittumaan, kun oma hius oli kasvanut niin vauhdilla.

Mulla on ollut hiustenpidennyksiä monen monta kertaa. On ollut teippipidennyksiä, pikkulettejä ja sinettipidennyksiä. On ollut kiharaa ja suoraa. Mä tykkään muuttaa hiustyyliä vauhdilla, jos sellainen fiilis tulee.
Eilen tosiaan kävin otattamassa pidennykset pois ja leikkauttamassa omat kutrit taas johonkin malliin. Laitoin Instaan muutaman kuvan ja sainkin kyselyitä, että miten omien hiusten kunto on pidennysten jälkeen.

No vastaus on hieman moniuloitteisempi. Ja tämä koskee nyt sinettipidennyksiä.
Itse pidennys (jos se on oikein laitettu, hoidettu oikein ja poistettu ajoissa) ei tuhoa omaa hiusta. Mutta jos hiukset pääsevät kasvamaan liikaa ja rastoittuvat, niin riski omien hiusten katkeamiseen on suurempi poiston yhteydessä, ns. rastojen selvittelyvaiheessa.
Toinen asia minkä helposti unohtaa pidennysten poiston jälkeen on se, että kuinka "pieni" oma hiusmäärä onkaan, kun on tottunut paksuun pehkoon pidennyksien kanssa. Se helposti luo illuusion siitä, että oma tukka on ihan mitättömän ohut vaikka ei edes ole. Totutteluun menee muutama päivä.

Tässä mä nyt siis totuttelen tähän omaan tukkaani taas. Ainakin se on iso bonus, ettei tarvitse kuivatella hiuksiaan montaa tuntia suihkun jälkeen, kuten pidennysten kanssa... ;)

Täällä ollaan edelleen kipeänä. Mä vedin eilistä varten (oli nimittäin erittäin tärkeä meno, kampaajan lisäksi) dropit nassuun ja kunto kesti hyvin sinne iltapäivään asti. Kotiin tultuani se sitten kostautukin. Makasin sohvalla villasukat jalassa peiton alla ja tupot nenässä loppuillan. Edelleen olo on tukkoinen, päässä jyskyttää ja viluttaa. Mieli tekisi puuhastella kaikkea ja lähteä lenkille, mutta enpä taida sitä nyt tehdä, ettei mene pahemmaksi olo.
Meillä on tosiaan koko family ollut kipeänä jo pidempään. Mixulla on flunssa ollut kuukauden ja Mirkkulaisella kohta viikon. Ei kiva, mutta taitaa olla vain pakollinen paha näin syksyisin.


Mukavaa lauantaita kamuset,

Jonna





PS.
Jos jollain on hinku hankkia pidennykset päähänsä, niin itse voin suositella lämmöllä hiusten tilaamista Rapunzeliltä. Se on ainoa paikka mistä itse tilaan hiukset. Toimitus on nopeaa, palvelu on laadukasta ja tuotteet ovat priimaa. :)






(Postaus sisältää mainoslinkin.)

torstai 18. syyskuuta 2014

Syksyn avaintuote vaatekaappiin







Heissan,

Arvaatteko mikä on tänä(kin) vuonna mun vaatekaapin avaintuote? Jep, neulemekko. Lämmin ja takuulla helppo valinta. Ei tarvitse miettiä sen kummemmin, että mitä pukisi päälle. Sukkikset ja lämmin neulemekko on täydellinen kombo.
Neulemekkoja on monenlaisia, joten materiaaleihin kannattaa panostaa jos tahtoo että mekko pysyy kuosissa pitkään. Villa, puuvilla, mohair yms. ovat aina hyvä valinta.






Itse valitsen aika neutraaleita värejä vaatekaappiini. Musta, harmaa ja ripaus valkoista, niillä on menty ja mennään jatkossakin. En tuntisi oloani kotoisaksi värikkäissä vaatteissa. :)
Onko teillä joku must-vaate mikä pelastaa aamut?

Täällä on nautiskeltu kuumehöyryjen saattelemana viimeyö! Meillä on flunssa kiertänyt koko perheessä ja mä taisin nyt olla se "onnekas" joka sai viimein sen paholaisen.
Huomenna on kyllä muutama tärkeä meno, joten kaikki dropit vedetään tänään kupoliin, että menot saa hoidettua kunnialla.

Tänään vietänkin päiväni iisisti loikoillen himassa ja Elloksen Outletin supertarjousta katsellen. Tuli nimittäin tarjous jossa saa kolmesta outlet tuotteesta vielä -50% pois hinnasta.


Aurinkoista päivää sinne,


Jonna







(Kuvat lainattu: KappAhl, Ellos ja Boozt. Postaus sisältää mainoslinkkejä.)

maanantai 15. syyskuuta 2014

Taulun paikka




Moi,

Mites on monday lähtenyt käyntiin? Mulla ihan perus meiningillä, eli nukuin pommiin, hammastahnat valui mekolle ennen lähtöä, myöhästyin dösästä ja sitä rataa... Mutta ei sen niin väliä, maanantait nyt vain tuppaa olemaan hieman tälläisia tohelointipäiviä!
Onneksi sain myös hyviä uutisia joten ihan ei penkin alle mennyt tämä päivä. :)

Viikonloppuna mä tuijottelin tuota meidän olohuoneen tummaa seinää ja totesin sen tarvitsevan jotain . Ja se jokin on sitten taulu.




Musta seinämme olohuoneessa sai siis uuden asukin, kun ripustin siihen taulun. Pohjaltaan musta taulu häviää kivasti seinään, mutta tietyssä valaistuksessa tulee hyvin esille.
Myös Kale-kallo on tehnyt comebackin varaston uumenista. Ostin sen joskus keväällä(?) kirppikseltä, kun mulla oli "kallomania" menossa sisustuksessa, eikä se nähtävästi ollut huono ostos kun takaisin se on olkkariin päässyt...

Hyi hitto, että tulee nykyään pimeetä aikaisin. Kahdeksan jälkeen syttyy jo katulamput! Mä en tahdo pimeyttä. Aurinko oli paljon kivempi. Onneksi se on tänään paistanut kivasti.
Ja aamuisin on ollut jo ihan kylmä. Tänään meinasin jäätyä dösärille aamulla. Täytyy alkaa kaivamaan vaatetta jostain. Ja heijastimet, ne täytyykin kaivaa kanssa.

Tuossa Pinterestissä heiluessani tajusin, että ei ole enää montaa viikkoa jouluun. Ei sillä että mä nyt vielä sitä hehkutusta alottaisin, mutta tuli vain mieleeni. ;)


Mahtia maanantai-iltaa kamut!


Jonna








sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Upeita syysuutuuksia sisustusrintamalla







Päivää,

Nettinörtti on selaillut syysuutukaisia sisustusrintamalla ja haaveillut uusista ihanuuksista!
Nappula-kynttelikkö vei sydämeni täysin. Näen sen jo niin sieluni silmin meidän pyöreällä, mustalla keittiönpöydällä. Eikö se olisikin täydellinen siinä?

Harmaat taljat sopisivat meidän keittiöntuoleille tuomaan pehmeyttä, harmaa Leimu-valaisin sopisi hienosti olohuoneen mustan seinän eteen. Tiiliskivi-tyynynpäälliset toisivat kaivattua tummuutta sohvalla ja Jalpaikka-matto lämmittäisi jalkojen alla...

Haaveita ja unelmia. Niitä riittää. Ehkä mä nyt vaan lähden hakemaan postista mun paketin, missä on uudet treenipöksyt ja pussarit. ;)

Mikä on sun löytö sisustusrintamalla tänä syksynä?



Nauttikaahan sunnuntaista, puss!

Jonna









(Kuvat lainattu: FDS, Ellos, Marimekko ja Kodin1. Postaus sisältää mainoslinkkejä.)

lauantai 13. syyskuuta 2014

9 kuukautta elämäntapamuutosta takana, ajatuksia ja mietteitä aiheesta




Huomenta päivää,

Täällä on heräilty aurinkoiseen aamupäivään hissun kissun ja nautiskelen parasta aikaa mun viikonlopun herkullista aamiaistani, eli smoothieta.
Arkisin en viitsi surrautella tehosekoittimella liemiäni, kun muut nukkuvat viiden aikoihin kun mä olen aamutouhuissani. Siksi nautin aina viikonloppuisin smoothiesta.



Mä tässä juuri tajusin, että olen nyt yli 9 kuukautta harjoitellut tätä uutta elämäntapaani. Samoin olen harjoitellut keliaakikon elämää nyt vuoden. Paljon olen oppinut ja virheiden kautta myös löytänyt oman tapani hoitaa itseäni ja kehoani.

Elämäntapamuutokseni alkoi hassun sattuman kautta, kun viimevuoden uudenvuoden bileissä juttelin mun bestikseni kanssa siitä, että vihaan liikuntaa. Me olimme yhdessä olleet samoilla liikuntatunneilla yläasteella, joten hän tietää ja tuntee mun fiilikset mitä sieltä yläasteelta mieleeni jäi, isoja kummituksia ja liikunnan inhoaminen.

Päätimme siinä pikkuyön tunteina, luovimmillamme kun silloin olimme, että 1.1.2014 aloitamme minulle uuden elämäntavan. Liikunnanilon metsästyksen!
Ja oikeanlaisen ravinnon löytäminen gluteenittomaan elämään oli myös listallamme.
Tarkoitus ei ollut laihtua, vaan karkoittaa mun ikuinen väsymykseni. Mä nimittäin olin ollut todella väsynyt pitkään. Osittain sen selitti keliakian takia tuhoutunut suoli (tulehdusarvot reilusti yli 100) ja osittain kaikki muu.




Seuraavana päivänä herätessäni katsoin iPhonen näyttöä ja siellähän oli viesti rakkaalta bestikseltäni, että hän on avannut meille sivun projektiamme silmällä pitäen.
Siinä krapulassa mietin, että mitä helvettiä olen mennyt lupaamaan. ;)
Ajattelin, että nyt hän varmaan lopettaa mun herkuttelut kokonaan, joudun syömään pelkkää porkkanaa ja juoksemaan 100 km päivässä...
Laskin pääni tyynyjen väliin ja hengitin syvään. Todella syvään! Sitten klikkasin itseni meidän uudelle "Tsemppi-sivustolle" ja luin mitä tuleman pitää.



Turhaan mä pelkäsin. Mun rakas bestikseni tuntee mut, kun omat taskunsa. Hän teki mulle ruokavalion joka on muokattavissa erittäin helposti. Syön ihan kaikkea, eli ei mitään ns. kiellettyjä juttuja ole. Tärkeintä on säännöllisyys, sen kun opin niin nälkä ei ole vaivannut.
Mulla on myös herkut sallittuja, mieluiten rajoitan ne kerta viikkoon, mutta olen mä välillä lipsunutkin. Silloin vain täytyy muistaa että ne herkut väsyttävät kehoa ja ottaa taas asenne siihen, etten tahdo olla väsynyt.

Veden juominen on myös ollut yksi asia jonka jouduin opettelemaan. Mä olen aina juonut ihan liian vähän. Nykyään mulla on aina vesipullo mukana ja kittaan 3 litraa vettä päivässä. Joskus tietysti enemmän, jos on tarvis.

Liikunnan aloitin kävelyllä. Noiduin ja kävelin. Onneksi mun kultainen aviomieheni on aina ollut kova liikkumaan joten hän on ollut koko ajan mun tsemppari tässä hommassa.
Aloitin lyhyillä 20 minsan kävelylenkeillä n.3 krt/vk.
Sitten otin kotijumpat messiin. Tanssimista olen harrastanut jo vuosia joten se on ollut koko ajan tässä mukana, tosin vain kerran viikossa.
Sitten uskallauduin kuntosalille! Oman ihanainen bestikseni mut sinne houkutteli ja sehän oli sitten menoa. Kotijumpat jäi ja sali tuli tilalle.
Ja mä löysin sen kadonneen ilon liikuntaa kohtaan!














Kesällä lipsuin vähän enemmän, koska olin lähes koko kesän lomalla, mutta koko ajan mulla oli takaraivossa se ohjenuora, että syö säännöllisesti. Ja juo vettä.
Liikuntaa tuli harrastettua vähän vähemmän, enemmänkin sellaista "pyöräilenpä rannalle"-liikuntaa. Nyt kun on kesä ohi ja olen taas pyrkinyt palaamaan ns. normaaliin arkeen. Vähän on ollut liikaa stressiä ilmassa elämässä, joten ihan niin helppoa ei paluu arkeen ole ollut.
Mutta tiedän miten homma menee ja  sillä mennään. Onni on mun omat taustajoukot (kiitos M.E.K.V.) ja oma tahto taltuttaa ikuinen väsymykseni. :)

Onneksi tämä on loppuelämän juttu, eikä mikään muotidieetti. Mulla on aikaa opetella tätä loppuelämä. Ainakin mä olen kohta päässyt "ekalta-luokalta" tämän myötä. Toivottavasti.

Oletteko te tehneet ikinä muutoksia elämässänne? Jos olette niin minkälaisia ja mistä olette ammentaneet intoa ja tsemppiä?


Sellaisia ajatuksia täällä.
Viettäkää ihana ja aurinkoinen lauantai,

Jonna



PS. Ja on niitä tuloksiakin siis tullut. En nuku joka päivä päikkäreitä, olen virkeämpi ja vaatteet on jo pienempää kokoa. Sanotaanko näin, että painoa on tippunut n. 500g/vk, eli suositusten mukaan. ;)
Hyvä tästä tulee, kun se on jo sitä.

perjantai 12. syyskuuta 2014

Ihana, kamala Lundia



Morjens,

Lundia-hyllystö. Mitä siitä tulee mieleen?
Aiemmin olisin vastannut, että Kierrätyskeskuksissa lojuvat Lundian Classic-hyllystöjen osat. Ne kellastuneet ja yksinäisinä nurkassa seisovat palasiksi rikotut osat...
Mutta en sanoisi niin enää!

Nykyään mulla tulee mieleen erittäin trendikäs ja upeasti muotoiltu suomalainen tuote, joka on tehnyt uuden tulemisen ja vauhdilla.


Lundia Oy on perustettu vuonna 1948 ja se kuuluu Sini-konserniin, joka on suomalainen perheyritys. Lundian tuotteet ovat tehty kestämään aikaa, niin laadultaan, kun muotoilultaan. Materiaalina käytetään vapaasti kasvanutta suomalaista massiivimäntyä.

Lundian historia ja nykyiset arvot ovat niin mielenkiintoista luettavaa, että kannattaa käydä lukemassa ne tästä.


Kaikki suomalaiset varmasti tietävät Lundian perus Classic-malliston. Se on juurikin se mallisto mitä on usean perheen olohuoneessa nähty kirjahyllyinä jo vuosikymmenien ajan. Design-klassikko siis!
Kun katsoo alla olevaa kuvaa, niin onhan se kaunis. Yksinkertainen, aikaa kestävä muotoilu ja muokattavissa jokaisen tarpeisiin. Väri vaihtoehtoja löytyy mustasta valkoiseen, jos puun sävyt ei tunnu omalta.



Itse kuulun niihin ihmisiin jotka vierastavat puun sävyjä. Nyt kuitenkin puu on kovasti tullut taas sisustuksessa pinnalle. Näkyy raakavanerisia sänkyjä, puisia hyllyjä, teak-senkkejä. Ei ihme että itsekkin on taas alkanut innostumaan kyseisestä materiaalista. Mutta väri saisi meille tullessaan kyllä edelleen olla musta, valkoinen tai harmaa. Ihan vielä en niin kovasti ole ihastunut raakapuun väriin...
Alla olevan kuvan (ja ihan ylimmän) mustaksi lakattu Classic-hylly on kyllä todella kaunis.



Seikkaillessani Lundian nettisivuilla (on muuten kauniit sivut!) tykästyin kovasti myös heidän sänkymalleihin! Näkisin meidän teinillämme helposti tuon alla olevan kuvan Lofty-sängyn.
Ja jos meillä olisi tarve kerrossängylle, niin sellainenkin heidän mallistosta löytyy...







Niin se mieli vain muuttuu! Lundia on tehnyt sen mihin moni yritys ei pystyisi. Kunnollisen kasvojen kohotuksen ja jyräämällä omalla tekemisellään (arvoistaan kiinni pitäen) itsensä takaisin sisustajien huulille. Upeita suomalaisia muotoilijoita onkin päässyt näyttämään osaamisensa Lundian kautta, mm. viimeisimpänä sisustusarkkitehti Joanna Laajiston suunnittelema Lundia System, joka esiteltiin Habitaressa yleisölle.
Eikä mennyt tälläkään kertaa metsään uusi upea tuote! Hyvä Lundia.

Mitäs mieltä te olette Lundiasta, mitä muistoja se teille tuo?

Täällä vietetään vapaapäivää sairastellen! Ihan järkyttävä allergia tai flunssa päällä. En vielä tiedä, että kumpi. Nokka vuotaa, kun Esterin hanuri ja pää on niin kipeä, että ihan ärsyttää...
No, onni on nettiyhteys ja oma sänky. Sekä vapaapäivä. :)


Mukavaa perjistä kaikille,

Jonna


Muistakaahan klikkailla itsenne lukijoiksi tuolta alhaalta (googlen lukijat) tai sivupalkista (FB, lukijat, Bloglovin), niin näen vähän että ketä täällä seikkailee mun kanssa.



(Kuvat lainattu: Lundia)

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Tumma seinä olohuoneessa



Moikkis,

Mä olen tässä jo fiilistellyt muutamissa aiemmissa postauksissa, että tummat sävyt kiehtovat mua nyt kovasti. Ja koska maalilla saa nopeasti ihmeitä aikaan, niin tempaisin sitten meidän olohuoneen seinän mustaksi. Olkkarin tauluseinän ennen maalausta voipi katsoa tästä. Aika valkoinen se oli aiemmin ja siinä oli tauluhyllyt. Nyt on tyhjä seinä, mutta upean tumma...

Mä vielä mietin, että jääkö tuo taso tuohon vai löytäisinkö siihen ihanan 50-luvun teak senkin. Ei sillä että se pakollinen hankinta olisi, mutta sellainen nyt vain kutkuttelisi. Saa siis vinkata jos tulee vastaan Helsinki-Vantaa-Espoo akselilla. ;)

Kävin viikonloppuna Kaapelilla kurkkamassa Design Marketin vilinät ja kierroksen päätteeksi löysin itseni Balmuirin osastolta. Tuoksuttelin heidän kynttilöitään ja nappasin mustan mukaani. Ja itse asiassa tuon kynttilän innoittamana tartuin myös sunnuntaina maalitelaan ja vetäisin seinään uudet värin.



Balmuirin African dawn-tuoksukynttilä mustassa kupissa oli mielestäni niin hyvän tuoksuinen ja kaunis, että se sai arvoisensa paikan Mixulle hääpäivälahjaksi ostamani taulun vieressä. Myös Kummituspuuni (joka on muuten ainoa kasvi minkä olen IKINÄ saanut pidettyä hengissä näin pitkään) pääsi myös tasoa koristamaan omalla kauniin rumalla ulkomuodollaan.



Vähän on miettimistä, että laitanko tuohon seinälle tauluja, hyllyt vai ihan jotain muuta. Tai voihan se olla, ettei se tarvitse mitään...
Aika näyttää senkin, ensin pitää totuttaa silmä tuohon uuteen väriin, koska valkoista seinää tuli kolme vuotta tuijoteltua.

Miltäs näyttää?
Kuvat tosin on aika pienestä kulmasta otettu, kun noi objektiivit ei vain taivu laajaan kuvaukseen.

Ihanaa, vielä huominen töitä ja sitten taas viikonlopun viettoon! On tämä viikko ollutkin yhtä kaaosta.



Mahtavaa iltaa,

Jonna